Perhokalastuksen ABC

Perhokalastuksen abc sisällys:

Perhokalastus on mahtava tapa päästä nauttimaan luonnosta. Sitä voi harrastaa niin joilla, järvillä kuin merelläkin, joten lajin aloittaminen harvoin jää asuinpaikkakunnan sijainnista kiinni. Kalasto, joka on saavutettavissa perhovälinein, on käytännössä yhtä laaja kuin kirjoista löytyvä Suomen kalasto. Saaliskalojen kirjoon vaikuttaa tietenkin paikka, jossa kalastaa ja välineet, joita käyttää. Variaatioita on siis loputtomasti, mikä perhokalastuksesta tekeekin juuri niin hienoa. Jokainen löytääkin varmasti sen itselleen sopivimman paikan, välineet ja kohdekalan, jota tavoitella.

Lukuisista variaatoista johtuen, perhokalastus saattaa tuntua vasta-alkajasta loputtomalta tiedon ja käsitteiden suolta. Sitä varten avaankin tässä perhokalastuksen perusteita. Tietyt perusasiat opettelemalla aloittaminen ja harrastuksen kehittäminen helpottuu merkittävästi. Uskokaa pois, monet ovat käyneet saman, epätoivoiselta tuntuvan aloitusprosessin läpi ja alussa helposti saatavilla ollut tieto olisi helpottanut asioita huomattavasti.

Kuvitellaan hypoteettinen tilanne: Kalle Kalastaja on nähnyt televisiossa ohjelman perhokalastuksesta ja innostuu aiheesta. Kalle asuu Helsingissä ja on kalastanut vain satunnaisesti kavereiden kanssa vuosittaisella mökkireissulla. Ohjelmassa kalastettiin taimenta pintaperholla Ruotsalaisella kirkasvetisellä joella. ”Eihän Helsingissä voi kokea mitään tuollaista” mietti Kalle. Hän päätti kuitenkin lähteä läheiseen perhokalastukseen keskittyneeseen erikoisliikkeeseen (esim. ruoto.fi) , jonka löysi googlettamalla. Sieltä hän varmasti saisi asiantuntevaa palvelua.

Liikkeessä myyjä kertoo kaikista perhokalastukseen sopivista kohteista, joita Helsingistä 50km säteellä löytyy. On merenrantaa kilometreittäin, erilaisia jokikohteita ja lampia sekä järviä. Paikasta riippuen kohdekalat vaihtelevat taimenesta haukeen ja kaikkeen siltä väliltä. Jokaiselle paikkatyypille ja kalalajille on tarjolla juuri tarkoitukseen sopivat välineet. Kalle ahdistuu kaikesta siitä tiedon määrästä, mutta asiantunteva myyjä huomaa tilanteen ja ehdottaa kompromissiratkaisuksi 5 luokkaista ja 9 jalkaista (5# 9’) settiä. Sillä kattaa suurimman osan erilaisista tilanteista ja on hyvä setti aloittaa harrastus.

Perhokalastusvälineissä käytetään AFTM-luokitusta kuvaamaan kuinka raskaista välineistä on kyse. Siiman AFTM-luokitus saadaan selville punnitsemalla heittopään ohuen kärjen, eli tipin jälkeiset 10 jaardia (9,14m). Luokat merkitään #-merkillä ja skaala on Suomen vesillä käytettävissä välineissä yleensä 0#-12# välillä (0# kevein ja 12# raskain). Kallen valitsema 5#-setti on perinteinen luokka kirjolohen ja taimenen kalastukseen keskikokoisilla joilla tai lammilla. AFTM-luokituksen käyttäminen ei ole enää kiveen hakattua, vaan eri merkit luokittavat välineitään omien mieltymystensä mukaan. Nyrkkisääntönä kuitenkin voi edelleen pitää sitä, että samaa luokkaa olevat välineet toimivat keskenään (etenkin saman valmistajan tuotteiden ollessa kyseessä). Välineistä on kerrottu lisää täällä.

Perhokalastuksessa heittäminen on suuressa roolissa, joten setin valittuaan Kalle sai vielä vinkit heittämisen perusteista. Virvelillä kalastettaessa, heitetään viehettä, jonka paino määrittää kuinka helposti ja pitkälle heitto lentää. Perhokalastuksessa sen sijaan täytyy ajatella, että perhon sijasta heitetään heittosiimaa. Koska perhot ovat pääasiassa todella kevyitä, heittämiseen vaadittava paino on heittosiimassa itsessään. Heittosiimat vaihtelevat keskenään sekä painon, kartioinnin että uppoavuuden osalta.

Tarpeellisimmat ja monikäyttöisimmät heitot ovat yliolanheitto sekä rullausheitto. Yliolanheitto on nimensä mukaisesti olan yli tapahtuva heitto, jossa siiman on tarkoitus pysyä koko heiton ajan ilmassa. Heitto vaatii paljon heittotilaa, mutta toisaalta se on hyvä tapa kuivata mahdollisesti kastunutta pintaperhoa. Yliolanheitto on helpoin tyyli heittää pitkälle ja se sopii hyvin merellä ja järvellä tapahtuvaan kalastukseen, sekä joella heittotilan sen salliessa. Rullausheitossa siima tuodaan kropan vierelle, josta se heitetään veden kitkaa apuna käyttäen. Rullausheitto ei vaadi paljoa takaheittotilaa, joten se on omiaan jokikalastuksessa ja muissa tiukoissa paikoissa.

Nyt kun setti on kasassa, tarvitaan tietysti myös perhoja. Vaihtoehtoina on sitoa perhot (perhoista lisää perhot-osiossa) itse, joka on perhokalastajien keskuudessa todella yleinen käytäntö, tai ostaa perhot joko liikkeestä tai yksityisiltä toimijoilta. Kalle kokee olevansa liian kiireinen aloittamaan perhonsidonnan, joten hän ostaa sopivan aloituspaketin perhoja, josta löytyy sopivia käytettäväksi lähijoilla. Paketti sisältää liitsejä kirkkaissa väreissä, nymfejä ja pupia luonnollisemmissa väreissä sekä striimereitä jäljittelemään pikkukaloja.

Kotiin päästyään Kalle alkaa tutkailla käytännön asioita liittyen perhokalastuskohteisiin. Merellä ja suurimmaksi osaksi järvillä tapahtuvaan perhokalastukseen tarvitaan ainoastaan kalastonhoitomaksu, joka maksaa vuonna 2016 39€. Siirryttäessä erilaisiin koski- ja istutuslampikohteisiin tarvitaan kalastonhoitomaksun lisäksi paikallinen lupa. Paikallisen luvan voi ostaa paikasta riippuen kännykällä, paikallisesta kioskista tms. tai netistä. Eri paikkojen erilaisista lupakäytännöistä löytää tietoa netistä. Usein erillisluvan vaativissa kohteissa myös paikalliset kalastussäännöt (esim. ala- ja ylämitat, kalakiintiöt, välinerajoitukset) ovat hieman valtion vastaavista eriäviä, joten paikallisiin sääntöihin on syytä tutustua erityisellä huolella aina uudelle paikalle mentäessä.