Heittäminen 1-kätisellä

Osaavan perhokalastajan heittäminen näyttää kevyeltä ja helpolta. Siima kuljettaa perhon juuri sinne minne kalastaja haluaa ja näyttää, että kaikki tapahtuu vain pienillä neppauksilla. Usein perhokalastusta aloittaessa juuri heittäminen on kuitenkin se vaikeimmalta tuntuva asia. Monet aloittavat kalastamisen virvelillä tai ongella. Virvelillä heittäminen sujuu ongelmitta hetken harjoittelun jälkeen lähes tulkoon kaikilta, ongella ”heittämisestä” puhumattakaan. Näihin verrattuna perhokalastusheitot ovat kieltämättä hieman monimutkaisempia, mutta ei syytä huoleen, ne ovat helposti opittavissa. Ja mikä parasta, heittämisen oppimiseen on pari oikotietä, mutta niistä lisää myöhemmin.

Heittämään opetteleminen ohjeista lukemalla on kaikkea muuta kuin helppoa. Tässä kuitenkin hieman perusteita heitoista, jotka jokaisen on syytä osata.

 

Yliolanheitto

Perhokalastus tuo monelle mieleen siluetin sulavasti ilmaa halkovasta siimasta. Kyseessä on ns. yliolanheitto, joka onkin ehkä se kaikkein klassisin heitto. Yliolanheitto on hyvä heitto aloittaa perhokalastusheittojen harjoittelu. Toisaalta se on myös heitto, jota etenkin pituus- ja tarkkuusheittoon hurahtaneet harjoittelevat koko loppuelämänsä.

Yliolanheitossa siima kulkee nimensä mukaisesti heittäjän olan yli, ollen koko ajan ilmassa. Heitto lähtee heittäjän edestä, josta siima nostetaan suorana olan yli ilmaan. Vavan osoittaessa sivusta katsottuna taaksepäin noin kello yhteen, pysäytetään vapa. Stopin aikana siima suoristuu heittäjän taakse. Siiman suoristuttua vapaa lähdetään kiihtyvästi viemään takaisin eteen noin kello 11 asti, jolloin pidetään taas stoppi. Siiman suoristuttua suoritetaan taas takaheitto ja tätä toistetaan niin kauan, että haluttu määrä siimaa on ulkona.

Heitettäessä on tärkeää, että heittoliike on kiihtyvä ja stopit selkeitä. Yleisimpiä virheitä yliolanheitossa on vavankärjen vieminen liian pitkälle niin etu- kuin takaheitossakin. On siis tärkeää, että stoppi pidetään vavankärjen osoittaessa yläviistoon. Näin siima ei pääse osumaan maahan vaan säilyttää suoran lentoradan. Mitä enemmän siimaa on vaparenkaiden ulkopuolella, sitä pitemmät on stopit. Myös heittoliike kasvaa pidemmäksi sitä mukaan, kun ulkona olevan siiman määrä kasvaa. Vavankärjen liike määrittää suoraan miten siima liikkuu. Siksi sivusta ja takaa katsottuna vavan kärjen tulisi liikkua mahdollisimman suoraa linjaa, jotta myös siima lentäisi mahdollisimman suorana ja tiukalla luupilla. Yliolanheittoa voi tehostaa etu- ja takaheiton aikaisilla voimavedoilla. Voimaveto tarkoittaa siimakädellä heiton aikana tehtävää vetoa. Voimaveto lisää siiman nopeutta ja etenkin pitemmissä heitoissa voimaveto on aivan ehdoton.

Yliolanheitto vaatii heittopituuksista riippuen enemmän tai vähemmän takaheittotilaa, joten se ei sovellu pienimuotoisiin ja pusikkoisiin paikkoihin. Se on kuitenkin hyvä heitto kuivata kastunutta pinturia ja saavuttaa pitkiä heittopituuksia heittotilan sen salliessa.

 

Rullausheitto

Vedestä lähtevät heitot ovat monessa paikassa ainoa mahdollinen tekniikka saada perho lingottua ottipaikoille. Erilaisia vedestä lähteviä heittoja on lukuisia ja niiden perustana toimii yksinkertainen rullausheitto.

Rullausheitto aloitetaan nostamalla siiman suuntaisesti oleva vavankärki rauhallisesti osoittamaan takaviistoon, noin kello kahteen, niin, että vavan butti osoittaa eteenpäin ja siima seuraa vettä pitkin muodostaen heittäjän sivulle D:n muotoisen luupin. Siiman muodostettua D-luupin, lähdetään vapaa työntämään kiihtyvällä liikkeellä eteenpäin. Etustoppi tehdään vavankärjen ollessa noin kello 11 kohdalla. Etuheittoa voi ryydittää pienellä voimavedolla. Rullausheiton ideana on siis käyttää hyväksi veden aiheuttamaa kitkaa. Kitka hidastaa siiman liikettä niin, että se ikään kuin ankkuroituu vedenpintaan ja näin lataa vavan etuheitossa.

 

Kuten sanottua, heittämisen opettelu lukemalla ja kuvia selailemalla on vaikeaa. Siksi oikotien käyttäminen heittotaidon kartuttamiseksi säästää aikaa, rahaa ja hermoja. Ensimmäinen oikotie on niinkin yksinkertainen kuin toimivat välineet. Vaikka heittäminen tekniikkalaji onkin, on välineillä suuri vaikutus. Kannattaa siis panostaa välineisiin sen verran, että saa varmasti toimivan paketin. Toinen oikotie on hakeutua osaavan heittäjän oppiin. Suomessakin on kansainväliset heittosertifikaatit omaavia opettajia, joiden opeissa heittäminen kehittyy suurin harppauksin. Heittokoulussa käyminen ei suinkaan ole hyödyllistä vain aloittelijoille. Kokeneet konkaritkin saavat varmasti uusia ajatuksia heittämisestään, kun asiantuntija seuraa ja kommentoi vierestä.