Perhokalastusvälineet

Perhokalastuksen abc sisällys:

Perhokalastus on malliesimerkki harrastuksesta, joka vaatii asiaan sopivat välineet, jotta innostus tekemiseen säilyy. Huonosti yhteensopivilla välineillä kalastaminen on vaikeaa ja päivä menee helposti pilalle epäonnistumisia kirotessa. Seuraavaksi avaankin hieman perhokalastussetin osien ominaisuuksia.

Siima

Perhokalastussettiin kuuluu kaikkiaan kolme erilaista siimaa. Kelalle ensimmäisenä puolataan (1) pohjasiima, joka voi olla perinteistä heittokalastuksessakin käytettävää kuitusiimaa tai tarkoitukseen varta vasten suunniteltua dacron-siimaa. Pohjasiiman on tarkoitus toimia hätävarana, jos kalan väsytys vaatii enemmän siimaa kuin mitä heittosiiman pituus on. Kelan koosta ja tavoitekalasta riippuen pohjasiimaa tulee kelalle 10-200m

Pohjasiiman jälkeen tulee siis itse (2) heittosiima, joka voidaan jakaa vielä juoksusiimaan (rannariin) ja heittopäähän. Nykyään yleisimmin käytetty siimatyyppi on WF-siima, jossa rannari ja heittopää ovat kiinteästi kiinnitetty toisiinsa. WF-siimasta rannarin ja heittopään ’’liitoskohdan’’ erottaa alkavasta kartiosta (heittopää paksumpaa kuin rannari) ja siiman värin muutoksesta. Tästä poikkeuksena on joissain piireissä edelleen suosiossa olevat ampumapää-siimat. Näissä ampumapää on vain heittopää, joka liitetään omatoimisesti rannariin. Tämä helpottaa heittopään räätälöintiä omaan käyttöön ja mieltymyksiin sopivaksi, eli käytännössä leikkelyä sopivan pituiseksi ja sitä kautta sopivan painoiseksi. Heittosiiman pituus vaihtelee 30 metrin molemmin puolin.

Heittopään kärkeen sidotaan (3) perukesiima. Perukesiima on joko monofiilia tai fluorocarbonia. Heittopään tavoin myös perukesiima voi olla kartioitu. Kartioitu peruke auttaa merkittävästi perhon oikenemista heiton lopussa. Perukkeen kartioinnin voi tehdä joko itse liittämällä kärkeä kohti ohuempia siimoja toisiinsa tai ostaa valmiiksi kartioitu peruke. Perukkeen pituus vaihtelee käyttötarkoituksesta riippuen metristä jopa yhdeksään metriin.

Heittosiima on tärkein osa perhokalastussettiä. Väärällä heittosiimalla saa helposti pilattua loistavan vavan mutta hyvällä siimalla saa hieman huonommastakin vavasta kalastettavan, jopa hyvän setin. Siimoissa on eroja niin pinnoitteen, painon, pituuden kuin mallinkin osalta.

Suurin osa nykyään myytävistä heittosiimoista on WF-siimoja (Weight Forward). Muita tyyppejä ovat esim. klassiset DT-siimat (Double Taper) sekä ampumapäät (SH – Shooting Head). WF-siima koostuu rannarista ja noin 6-20m pitkästä heittopäästä. Heittopää on materialtaan yhtä tiheää koko matkalta, joten siiman paksuus ja sen vaihtelut määrittelevät miten paino jakaantuu ja sitä kautta miten siima käyttäytyy heitettäessä. Yleisesti ottaen hieman lyhyempipäiset siimat ovat helpompia heittää.

Heittopää alkaa perästä katsoessa takakartiolla, joka paksunee heittopään rungoksi. Kärkeä kohti mentäessä runko ohenee muuttuen etukartioksi ja viimeinen 1-2 jalkaa (30-60cm) on siiman tasapaksu, ohut tippi. Taka- ja etukartion sekä rungon pituus määrittävät siiman käyttäytymisen heitossa ja sitä kautta mihin tarkoitukseen se sopii:

  • Pitkä heittopää mahdollistaa tehokkaan siiman ohjailun vedessä ja pitkät olanyliheitot.
  • Lyhyt heittopää lataa vavan jo lyhyellä siimalla ja toimii vedestä lähtevissä heitoissa etenkin pienessä tilassa.
  • Pitkä etukartio oikaisee siiman hellästi saaden aikaan näin kauniin presentaation, joka on etenkin pintaperholla kalastaessa tärkeää.
  • Lyhyt etukartio jaksaa oikaista siiman vaikka perho olisi iso ja painava.
  • Pitkä takakartio mahdollistaa olanyliheitossa ilmassa olevan siiman pituuden säätelyn tilanteeseen sopivaksi.

Vapa

1-kätiset perhovavat ovat pääsääntöisesti hiilikuidusta valmistettuja ja 7’-11’ pitkiä (210-330cm). Toki myös lasikuituisia ja jopa bambusta valmistettuja vapoja saattaa joella tulla vastaan. 2-kätisiä vapojen pituudet osuvat 10’-18’ (300-550cm), tässä kuitenkin keskitytään pääasiassa 1-kätisiin vapoihin. Perhovavat ovat usein 3- tai 4-osaisia, joten, pituudestaan huolimatta, vapojen kuljetuspituus on yleensä varsin kohtuullinen.

Vavat luokitellaan samaan tapaan siimojen kanssa (Suomen olosuhteissa) välille 0#-12#, 12# ollessa raskain. Luokituksissa on valmistajien välillä joskus suuriakin eroja, joten johtopäätösten tekeminen pelkästä luokituksesta esim. sopivaa siimaa etsiessä voi johtaa harhaan, ellei kyseessä ole saman merkin vapa ja siima. Luokituksen lisäksi vavat eroavat toisistaan siinä, kuinka nopeasti vapa palautuu taivutuksesta ja minkälaiselle kaarelle vapa kuormittuessaan taipuu. Mitä hitaampi vapa on, sen enemmän se antaa heittäessä virheitä anteeksi ja näin ollen on sopiva aloittelijoille. Nopea vapa sen sijaan antaa heittoihin potkua, mutta ei heittovirheitä anteeksi. Jotkin kalalajit, esim. siika, ovat niin heikkosuisia, että vavan tulee olla pehmeä ja kokotoiminen väsytyksessä, jotta koukku ei repeä kalan suusta irti. Lyhyellä siimalla, käytännössä pelkällä perukkeella, tapahtuvaan larvastukseen taas kannattaa valita pitkä ja kärkitoiminen vapa.

Kela

Kelalla on monta tehtävää toimivassa perhosetissä. Se tasapainottaa vavan, toimii siimavarastona ja tarvittaessa hoitaa vavan kanssa yhteistyössä kalan väsyttämisen. Eri kalastusmuodoissa painotetaan kelalta eri ominaisuuksia. Pienimuotoisilla joilla tapahtuva, yleensä hieman pienempiin kaloihin kohdistuva kalastus ei vaadi kelalta juurikaan väsytysominaisuuksia, vaan kala väsytetään haaviin siimaa käsissä pitäen. Toisena ääripäänä Suomen oloissa voi pitää suurilla lohijoilla tapahtuvaa kalastusta. Siiman päässä saattaa tempoilla 20 kiloinen vasta jokeen noussut lohi, eikä sitä saisi antaa mennä alapuolella sijaitsevaan kiviseen koskeen. Tällaisessa tilanteessa kelan jarrulta vaaditaan todella paljon. Edellisten skenaarioiden väliin sitten mahtuukin loputon määrä erilaisia tilanteita, joissa varmatoiminen kelan jarru tulee enemmän tai vähemmän tarpeeseen.

Jarrun lisäksi on tärkeää, että kela on vapaan ja siimaan nähden sopivan kokoinen. Kelaan on siis mahduttava tarpeeksi pohjasiimaa ja sen on oltava vapaan nähden tasapainossa. Tarvittavan pohjasiiman määrä vaihtelee paikan ja tilanteen mukaan. Yllättävän pienikin kala voi ottaa pitkiä spurtteja, jos olosuhteet siihen antavat mahdollisuuden. Olisi sääli jos tällaisessa tilanteessa tulisi puolasolmu vastaan ja kala menisi menojaan. Pohjasiimoja kelalle puolatessa on tärkeää, että siima puolataan tarpeeksi tiukalle. Jos siimapakka jää löysäksi, voi päällimmäiset kierrokset pureutua alempien väleihin ja tosipaikan tullen kun pohjasiimat alkavat tyhjentyä kelalta, tuleekin vastaan jumi ja mahdollisesti siimakatko. Kelan koossa pätee sama luokitus kuin vavoissa ja siimoissa, joten saman luokkainen kela toimii useimmiten saman luokan vavan ja siiman kanssa.

Peruke

Peruke tuntuu vähäpätöiseltä monofiilipätkältä heittosiiman perässä, mutta on kaikkea muuta. Perukkeen tulee olla tarpeeksi ohut, ettei se haittaa perhon uintia mutta samalla tarpeeksi paksu, että se välittää heittosiiman liike-energian perhoon asti eikä katkea kalan venkoillessa siiman päässä. Helpoimmalla pääsee ostamalla valmisperukkeen, joka on kartioitu. Kartiointi helpottaa heittosiiman liike-energian etenemistä peruketta pitkin ja heikentäen sitä niin, ettei perukkeen ohut kärki oikene yli. Kartioinnin voi toteuttaa myös itse. Klassinen perukkeen pituus taimenen ja kirjolohen kalastuksessa on vavan mitta, eli usein 9’=270cm. Tyveksi kannattaa laittaa 1,5 metrin pätkä n. 0,50mm monofiilia, johon liittää esimerkiksi tupla uni –solmulla ohuempaa, 0,30-0,35mm siimaa reilu puolen metrin pätkän. Viimeiseksi sidotaan halutun paksuinen, esimerkiksi 0,18mm, siima vajaan metrin mittaisena. Tällainen 50/20/30 jako tyvestä katsottuna on hyväksi havaittu perusresepti perukkeelle joella kalastettaessa. Peruketta voi kuitenkin joutua säätämään, joten on hyvä pitää mukana useita eri paksuisia tippet-siimoja, joista saa paikan päällä nopeasti vaihdettua kärkeä pidemmäksi tai ohuemmaksi.

Perukkeiden paksuudet ilmoitetaan usein numerolla, jonka perässä on X. Tämä asteikko tulee siiman paksuudesta tuumissa. esimerkiksi 4X tarkoittaa 0,007″=n. 0,18mm. Valmiissa kartioperukkeissa paksuutena ilmoitetaan tipin, eli perukkeen kärjen paksuus. Eri merkkien eri perukesiimojen paksuudet saattavat vaihdella millin osia suuntaan tai toiseen alla olevan listan paksuuksista. Tarkan paksuuden lisäksi myös ilmoitetuissa vetoluujuksissa on valmistajakohtaisia eroja.

  • 8X=0,003″=0,08mm
  • 7X=0,004″=0,10mm
  • 6X=0,005″=0,13mm
  • 5X=0,006″=0,15mm
  • 4X=0,007″=0,18mm
  • 3X=0,008″=0,20mm
  • 2X=0,009″=0,23mm
  • 1X=0,010″=0,25mm
  • 0X=0,011″=0,28mm

Tässä vielä esimerkkejä seteistä erilaisiin kalastustekniikoihin. Esimerkit ovat vain suuntaa antavia. Harrastuksen kehittyessä kaikille muodostuu omat käsitykset kuhunkin tekniikkaan sopivista välineistä, mutta ennen näkemyksien kehittymistä kannattaa aloittaa perusvarmoilla välineillä.

  • Kirjolohelle:                    Vapa: 5#9’                      Siima: 5# WF 8-12m
  • Streamer-setti:              Vapa: 6-7# 9’                 Siima: 6-7# WF 8-12m lyhyt etukartio
  • Pintaperhosetti:             Vapa: 3-5# 8’-9’             Siima: 3-5# WF/DT +12m pitkä etukartio
  • Larvastus:                      Vapa: 2-4# 10’-11’           Siima: 2-4#
  • Meritaimen:                    Vapa: 6-8# 9’                  Siima: 6-8# WF 9-12m
  • Hauki:                            Vapa: 8-10# 7’6’’-9’         Siima: 8-10# WF 8-10m lyhyt etukartio
  • Lohi 1-kätinen:                Vapa: 6-8# 9’-10’            Siima: 6-8# WF 10-15m
  • Lohi 2-kätinen:                Vapa: 7-9# 11’-15’          Siima: 7-9# WF 12-18m tai SH 8-13m