Perhot

Perhokalastuksen abc sisällys:

Perhot ovat tärkeä osa perhokalastusta, totta kai. Niin tärkeä, että joillekin perhot ovat nousseet jopa itse kalastusta suuremmaksi intohimoksi. Perhoista tärkeimpiä ovat tietysti ne ottiperhot, ne joilla on noussut ne kymmenet ja taas kymmenet vonkaleet. Jokaisella on omat ottiperhonsa ja lisäksi huhuja kiertää salaisista perhoista, joilla voi tyhjentää joet ja järvet kaloista. Ottiperhot ovat kuitenkin perhoja siinä missä muutkin. Niihin kalastajalla vain löytyy normaalia enemmän luottoa, joten ne roikkuvat siiman päässä useammin ja niillä tulee kalastettua paikat tarkemmin läpi.

Yllättävän monet hurahtavat itse perhokalastusta ennen perhonsidontaan. Perhoja alkaa syntyä penkistä ja yhtäkkiä tulee ajatus, että kai näitä voisi alkaa käydä uittamassakin jossain. Useammin hurahtaminen tapahtuu vain ja ainoastaan itse perhokalastukseen, perhojen sitomisen jäädessä täysin pois kuvioista. Tällöin perhot voi hankkia kaupoista tai internetistä löytyviltä yksityisiltä sitojilta. Molemmat tavat ovat yhtälailla toimivia, kiksit tulevat vain eri asioista.

Perhojen pääasiallinen tarkoitus on jäljitellä kalan luontaista ravintoa, mutta lisäksi löytyy kaikissa sateenkaaren väreissä loistavia ärsykeperhoja. Tässä osiossa keskitytään nimenomaan erilaisiin perhotyyppeihin, ei perhonsidontaan. Perhonsidonnasta lisää täällä.

 

Pintaperhot

Pintaperhot, eli pinturit, jäljittelevät nimensä mukaisesti vedenpinnalla kelluvia hyönteisiä, joista yleisimpiä ovat erilaiset päivänkorennot ja vesiperhoset. Näiden lisäksi perhoilla voi jäljitellä vedenvaraan joutunutta muurahaista, ampiaista tai vaikkapa koppakuoriaista. Vain taivas on rajana. Käytetyimpiä pinturimalleja ovat Nalle Puh, Klinkhammer, erilaiset Adamsit ja Caddikset sekä murkut. Pinturit ovat monien kalastajien suosiossa, sillä niillä kalastettaessa tärpit ovat usein näyttäviä. Pinturilla kalastaminen vaatii kuitenkin useimmiten suhteellisen kirkkaan veden, jotta kala ylipäätään havaitsee pinnassa lipuvan perhon.

Parhaimpaan tulokseen pinturoinnissa (ja perhokalastuksessa yleensäkin) pääsee tutkailemalla vedenpinnassa käyvien kalojen toimintaa. Näin voit paikallistaa kalan sijainnin ja tunnistaa hyönteiset, joita kalat pinnassa käyvät syömässä. Sopivan perhon löytyessä, se käsitellään kelluvuutta parantavalla kellutusaineella ja sidotaan siiman päähän lenkkisolmulla. Perho heitetään ylävirtaan ja annetaan valua virran mukana. Normaalisti tavoitteena on saada perho kellumaan täysin vapaana, ilman, että se viistää ja muodostaa aaltoa vedenpintaan. Perhon saamista kellumaan täysin vapaana auttaa serpentiiniheiton käyttäminen. Serpentiiniheitto tarkoittaa käytännössä sitä, että etustopin jälkeen vapaa heiluttamalla muodostetaan perukkeeseen mutkia, jotka antavat suoristuessaan aikaa perholle kellua vapaana. Viistättäminen saattaa kuitenkin joissain tapauksissa toimia vapaasti kelluvaa perhoa paremmin, joten sitäkin kannattaa ennakkoluulottomasti kokeilla!

Pintaperhot kelpaavat hieman mallista riippuen oikeastaan kaikille virtaavan veden kaloille. Pääasialliset kohdekalat ovat kuitenkin taimen, harjus ja kirjolohi. Pintureiden koot vaihtelevat useimmiten #20-#8 välillä ja ne sidotaan ohutlankaiseen koukkuun perhon painon minimoiseksi. Pintaperholla kalastaessa on tärkeää, että perhot ovat käsitelty huolellisesti kellutusaineella. Käsittely olisi parasta tehdä niin aikaisin, että perho ehtii kuivua läpikotaisin ennen varsinaista käyttöä. Perhon kastuessa, se ei tietenkään enää kellu yhtä hyvin kuin kuivana. Tällöin perhoa voi kuivattaa joko tekemällä valeheittoja olan yli tai kuivaamalla perho siihen tarkoitetulla pulverilla.

 

Uppoperhot

Uppoperhoihin kuuluvat periaatteessa monet tässä tekstissä esiintyvät kategoriat, mutta tässä pitäydytään perhoissa, jotka eivät sovi oikein mihinkään muuhun kategoriaan. Tällaisia ovat esimerkiksi siivettömät, mitään sen kummallisemmin jäljittelemättömät perhot joista kuuluisimpia ovat Red Tag ja Zulu, joista jommankumman lähes jokainen sitoo ensimmäisenä perhona aloittaessaan perhonsidonnan. Lisäksi uppoperhoihin tässä luetaan liitsit. Alunperin juotikkaita imitoimaan sidotuille liitseille on ominaista rankka painotus ja kirkkaat (tai musta) värit. Edellä mainittujen lisäksi kategoriaan kuuluvat klassiset levysiipiset uppoperhot, kuten March Brown.

Uppoperhojen uittamisessa perinteinen tapa on heittää 45 asteen suuntainen heitto alavirtaan ja hieman siimasta nykien antaa perhon uida virran poikki. Uppiksille on kuitenkin monia muita, usein tehokkaampiakin, uittotyylejä. Uppista voi esimerkiksi heittää poikkivirran tai reilusti ylävirtaan. Etenkin siivettömillä uppoperhoilla kannattaa lisäksi koettaa myös lyhyellä siimalla tapahtuvaa kivien taustojen ronkkimista, ns. larvastusta. Red Tagin tyyliset perhot toimivat virtaavan veden lisäksi erinomaisesti myös seisovassa vedessä. Virran puuttuessa uitto tapahtuu siimaa eri pituisilla nykäisyillä stripaten. Liitsit ovat kirjolohta havittelevalle vakiokalustoa niin joella kuin lammellakin. Joella niitä voi uittaa larvastustekniikalla tai kuten muitakin uppoperhoja.

Uppoperhot ovat parhaimmillaan taimenen, harjuksen ja kirjolohen pyynnissä. Yleisimmät koot ovat #14-#6 välillä ja koukut ovat paksulankaisia upottamisen helpottamiseksi.

 

Larvat, pupat ja nymfit

Larvat, pupat ja nymfit käsittävät vesihyönteisten toukka- ja kotelovaiheet. Suosittuja malleja ovat mm. PT, GRHE ja Hares Ear nymfit sekä Tsekkilarvat. Luonnonmukaiset oliivi, ruskea, harmaa ja musta ovat näissä perhoissa toimivia värejä, mutta rasiassa on hyvä olla myös ärsykevärein, kuten kirkkaan pinkillä höystettyjä perhoja. Kalastustavasta johtuen nämä perhot ovat usein lyijyllä ja/tai kuulapäällä painotettuja.

Larvoilla, nymfeillä ja pupilla kannattaa kaikilla kalastaa lyhyillä, ylävirtaan suuntautuvilla heitoilla kiven koloja ronkkien. Perukkeeseen voi liittää 1-3 perhoa ja nyrkkisääntönä on, että jos perhoja ei jää pohjaan tai kalaa ei kuulu, kalastaa liian pinnassa. Perhojen on siis syytä olla painotettuja ja niitä täytyy olla rasiassa paljon. Joesta riippuen perhoja voi kuulua jopa kymmeniä yhdellä reissulla.

Larvastus on osaavalle kalastajalle tappavan tehokas tapa haravoida koskia. Siksi se on myös kilpakalastajien suosiossa. Tällä tekniikalla perhoon haksahtaa niin taimen, kirjolohi kuin harjuskin. Käytetyimmät koot perhoissa ovat #16-#6

 

Streamerit

Streamer on yleisnimitys pikkukalajäljitelmille. Streamerin värit saattavat olla kirkkaitakin, mutta hahmo on yleensä kalamainen. Joessa elää monenlaisia pikkukaloja, joten streamereiden variaatiot ovat lähes loputtomat. Niillä jäljitellään niin särkikaloja, ahventa, simppuja kuin kivennuoliaisia. Suuresta koostaan johtuen streamereitä sidotaan usein myös putkeen. Tämä mahdollistaa koukun sijoittamisen keskemmälle perhoa, joka taas parantaa tartutusta ja lisäksi mahdollistaa kiveen osuneen koukun vaihtamista uuteen. Toimivia streamereita ovat tinselit, erilaiset muddlerit sekä zonkerisidokset. Näiden pinnassa räpiköivää pikkukalaa jäljittelevät surffilaudat ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Klassisista streamereista tunnetuimpia lienee Golden Shiner ja Black Ghost.

Streamereita uittaessa kannattaa heittää ennakkoluulot romukoppaan ja yrittää kaikin tavoin saada perho uimaan kalan näkökenttään. Lämpenevässä vedessä vauhti on usein valttia. Nopeasti taimenen näkökentästä ohi kiitävä tinseli laukaisee herkästi otin. Tärpit ovat rajuja ja nopeasta uitosta johtuen voivat myös jäädä vain tärpeiksi. Tämä pätee etenkin surffilaudalla kalastettaessa. Toisinaan taas tarvitaan rajusti painotettu simppua jäljittelevä streamer, jota uitetaan rauhallisesti pohjan tuntumassa. Yöllä voi käyttää koko mustaa perhoa, jonka pelkkä kalamainen hahmo riittää otin laukaisemiseen. Etenkin kesällä ruuhkaisilla vesillä yö saattaa olla yllättävänkin palkitseva.

Streamerit ovat koskikalastuksessa suurimpia käytössä olevia perhoja ja kelpaavat etenkin taimenelle. Käytetyimmät koot vaihtelevat #8-#2 välillä. Perhot sidotaan usein pitkävartisiin ja hieman paksulankaisempiin koukkuihin.

 

Lohiperhot

Lohiperhojen ympärillä pyörii eniten mystisiä tarinoita ja tarkkoja reseptejä, joissa on mainittuna siiven karvojen määrästä lähtien kaikki mahdollinen. Tämä johtunee lohen kalastuksen pitkistä perinteistä. Osa vannoo klassisien reseptien mukaan sidottuihin levysiipisiin lohiperhoihin, kun taas osa heittää vain moderneja putkeen sidottuja kettusiipisiä perhoja. Lohiperhot eivät kuitenkaan rajoitu putkiin ja yksihaaraisiin sidottuihin, vaan niitä käytetään paljon myös kaksihaaraisiin sekä perhoihin tarkoitettuihin kolmihaaroihin sidottuina.

Jos on avoimin mielin liikkeellä, voi todella sanoa, että sekä erilaisten lohiperhojen että tapojen määrä kalastaa lohta on loputon. Voit heittää pinnassa roiskivaa surffilautaa poikkivirtaan, suurta nymfiä ylävirtaan (jos kyseisen joen säännöt tämän sallivat. Joissain paikoissa kielletyä) tai levysiipistä, klassisin mitoin sidottua Jock Scottia 45 asteen kulmassa. Kaikilla tavoilla voi saada, ja saakin kalaa. Tärkeintä on, kuten aina perhokalastuksessa, että tekemiseen luottaa ja paikassa on kalaa. Lohiperhoissa käytetyimmät koukkukoot ovat #12-#4/0. Pääasiassa perhot ovat luonnonmateriaaleista valmistettu, mutta jopa lohiperhoihin on alkanut pikkuhiljaa tulla enemmän ja enemmän mukaan myös keinokuituja.

 

Haukiperhot

Haukiperhot ovat kokonsa puolesta jotain ihan muuta kuin mitkään muut Suomen vesillä käytettävät perhot. Toki taimenelle voi tarjota isoakin streameria, mutta nekään ei ole isoon haukiperhoon verratuna kummoisen kokoisia. Haukiperhojen kokoon rajoittavasti vaikuttaa oikeastaan vain materiaalien riittämätön pituus, ei niinkään hauen ruokahalu. Haukiperhoja sidotaan toki pienempänäkin ja niillä on ehdottomasti paikkansa rasioissa ja siiman päässä.

Kuuluisimpia malleja ovat Marabou ja Hollow Deceiverit sekä erilaiset keinokuituja ja tinseleitä yhdistelevät mallit. Parhaimpaan tulokseen pääsee uittamalla perhoa katkonaisesti siimaa sisään stripaten, pitkiä ja lyhyitä taukoja välillä pitäen. Usein hauki täräyttää kiinni tauon kohdalla juuri silloin kun siima ei ole kunnolla näpeissä, joten tarkkaavaisuus tulee säilyttää jatkuvasti. Haukea tartuttaessa perhovälineillä, vastaisku tehdään siimasta vetämällä. Vasta tämän jälkeen nostetaan vapa pystyyn. Pelkällä pehmeällä perhovavalla tehty vastaisku ei riitä antamaan tarvittavaa painetta, jotta tiukasti hauen suussa oleva perho jämähtäisi kiinni.

 

Haukiperhojen koot vaihtelet #1/0-#8/0 välillä ja ne sidotaan usein ruostumattomaan koukkuun. Etenkin haukiperhoista on syytä painaa väkänen lyttyyn, sillä isoissa koukuissa myös väkänen on iso ja näin lisää tartutukseen tarvittavaa voimaa vastaiskua tehdessä. Kuten muitakin streamereita, myös haukiperhoja sidotaan paljon putkeen edellä mainittujen syiden takia. Kuten kaikissa seisovan veden perhoissa, myös haukiperhoissa elävyys on tärkeimpiä ominaisuuksia. Toinen tärkeä ominaisuus haukiperhoissa on kestävyys. Siksi ne sidotaan liimaa säästelemättä. Hauen hampaissa perho nimittäin menee nopeasti käyttökelvottomaan kuntoon, ellei sitä ole sidottu kestämään.

 

Meritaimenperhot

Tässä kategoriassa on kyse nimenomaan merellä tapahtuvasta meritaimenen kalastuksesta ja siinä käytetyistä perhoista. Perhoissa korostuu etenkin helppo heitettävyys, sillä olosuhteet kalastettaessa ovat usein tuuliset ja heittojen tulisi siitä huolimatta olla pitkiä. Perhot jäljittelevät meritaimenen saaliskaloja kuten kolmipiikkiä ja tuulenkalaa tai erilaisia katkoja. Myös puhtaat ärsykeperhot ovat toimivia. Suomessa on kehitelty useita meritaimenperhoja, jotka kalastajat tuntevat nimeltä ja joita ilman moni ei suostu edes vesille lähtemään. Tällaisia ovat Drags Devil, Haili ja Mulkkis, joita varioimalla eri värisinä ja kokoisina täyttää rasian jos toisenkin.

Meritaimenperhojen koot asettuvat useimmiten #10-#1 välille ja koukkuna toimii usein meriveden kestävä malli. Osassa perhoista tavoitellaan jigimäistä ylös-alas-liikettä, kun taas toiset perhot jäävät täysin paikalleen pysäytyksessä. Molemmilla tyypeillä on aikansa ja paikkansa.